Tapaavat sanovan, että jos ei heilaa helluntaina niin ei sitten koko suvena. Rohkeimmat yrittävät kääntää, että jonoa sopii odotella juhannuksena. Yhtä tyhjän kanssa, eipä yksi pyhä ihmisen tulevaisuutta sanele.
Aamulla silmät ristissä luin tekstiä entisen heilani kirjoittamana. Että kaunis ja maailman hyväsydämisin, että on ajateltu. Aamupäivällä nauroin katketakseni, kun menneen talven tuoma ja viemä parit treffit kestänyt tunteen kipinä heitti viestillä. Että mitäkö kuuluu, että hän on ajatellut usein.
Alkukesästä istuin hiekkatiellä entisen heilani, nykyisen ystävän auton kyydissä. Pullollisen punkkua kitanneelle naiselle oli helppo puhua tunteistaan. Että kun hän on vuoden ajatellut jokaisena päivänä eikä voi sille mitään.
Kaupan kassalla tutut kasvot tervehti. Ettäkö mitä kuuluu, että onko sitä vihille vievää heilaa vielä onnistanut.
Juoksulenkillä käsi otti kiinni olkapäästä keväämmällä. Iloiset, hikiset kasvot ilmestyi vierelle. Että mahtavaa nähdä pitkästä aikaa, että mitäkös kuuluu.
Yhtä kaikki. Jokaiselle heistä oli jäänyt kokoiseni jälki sydämeen. Se välittyi kauniina, hyvänä ja arvokkaana. Kauniina sanoina, ajatuksina ja puheina. Se, että miettii, kaipaa ja välittää lämmittää sydäntä kuin sydäntä. Jokaisesta ihmisestä jää jälki syvälle, jokainen positiivisesti sykähdyttänyt muistuu lopun elämää.
Useat heiloista on sanonut, että kanssani on helppo puhua. Kun voi olla oma itsensä, heikkokin. Kertoa kipeistä hetkistä elämässä, avata sydäntäkin. Niin usein siellä syvällä sydämessä on edelleen kipeät muistot, menneisyyden haamut.
Loppu kesän korvalla makasin ystävämiehen vieressä hotellihuoneessa. Kysyin siinä miksikö hänellä ei ole kahteentoista vuoteen ollut parisuhdetta. Siihen tuo vastasi "onhan noita naisia ollut, mutta kukaan ei ole tuntunut tarpeeksi oikealta jäädäkseen". Hymyilin ystävälle, silitin poskesta ja sanoin "niinhän se on, itse kullakin tässä huoneessa". Yhdet sille, lonkerot auki ja kippis!
Että ei ollut heilaa helluntaina? No entä juhannuksena? Koko kesänä?! Olen viilettänyt vapaana kuin taivaan lintunen, elellyt itsekkään kapeakatseisesti. Olen kääntänyt selkäni, sulkenut läheltäni yrittäjiä pois. Olen saanut kolahduksia syvälle silmiin ulottuvasta katseesta, vienosta hymystä ja mukavista pienistä "viesteistä" elämän lomassa. Olen jopa peloissani joutunut ajattelemaan, että jumalaut on siinä juuri sellainen mies, joka kolisee!
Syksy lähestyy. Ei treffien treffejä, ei pientä kipinää suurempaa. Tiedän syksyn saavuttavan sen fiiliksen jälleen, kun olisi mukava käpertyä sohvalle jonkun kainaloon, suudella lumisateessa aamusella salaa, viettää joulu rakkaan vierellä. Kesäsateessa polkiessani omaa kotia kohti tirautin onnen kyyneleet poskilleni siitä miten onnellinen ihminen voikaan olla sinkkuna vietetyistä vuosista, kuukausista, viikoista ja päivistä. Niin onnellinen siitä, ettei ollut heilaa helluntaina eikä liioin koko suvena.
Heilat. Ne menneet. Ne ovat muokanneet tästä illasta juuri sen mitä se on. Yksin, onnellisena, tyytyväisenä siihen kaikkeen mitä elämä on antanut ja mitä sillä on annettavaa. Elämään vaikuttaneita upeita ihmisiä, joista se sydämen kääntävä kokemus on toistaiseksi pala tuntematonta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti