lauantai 2. heinäkuuta 2016

Sentinvenyttäjän keittiöremontti



Ostin vuosi sitten markkina-arvon alittaneen asuntoni. Kiinteistövälittäjä sepitteli turhaan kaunisteltuja korulauseita esittelyn yhteydessä, ymmärsi lopulta ettei mielikuvissani pyörinyt lauseet valkoisista vitriineistä keittiön seinässä skumppalaseineen. Asunto oli kamala, likainen ja huonosti pidetty. Juuri sellainen, joka sai silmäni loistamaan ja sormet syhyämään. Monen mahdollisuuden asunto.

Vuosi on pitänyt sisällään uskomattoman monta kirosanaa, itkua, maalin tahrimaa vaatetta ja verille saatuja kätösiä. Taloyhtiöstä myytiin hiljattain pienempi asunto kymmeniätuhansia korkeammalla hinnalla. Tuskahiessä allaskaapissa taistellessa vuosien saatossa repsahtaneen kaapinoven kanssa pohdin olisiko sittenkin ollut viisaampi ostaa valmis paketti.

Myyntiesite kertoi keittiön olevan ehdottomasti uusimisen tarpeessa. Alkujaan vaihdettiin pienten yllätysten potkiessa lattiaksi vinyylilankku rakoilevien laminaattien tilalle. Monen huvittavan sattuman kautta lattian hinnaksi tuli alle 100e. Samaan syssyyn poistin välitilasta kellastuneet valkoiset saumaukset ja vedin tilalle varastosta löytyneet, kaivattua särmää tuoneet harmaat saumalaastit.

Vuoden vaihduttua ilmestyi keittiöön uusi liesituuletin, joka teki pankkitiliin 300e loven. Keittiökalusteliikkeiden läpi koluamisen jälkeen, tuskaisen mietinnän ja lopulta kirkkaan ajatuksen saattelemana nikkaroitiin tovia myöhemmin maustehylly, jonka materiaalien hinnaksi tuli alle parikymppiä.

Vuoden katselin parikymmentä vuotta vanhoja, vinossa olevia ja räpsyen syttyviä loisteputkivalaisimia ja ruosteista, itselleni täysin turhaa tiskikaappia. Sähköasentajan kanssa tuumaillessa valojen uusimista, rojautin ensitöikseni tiskikaapin alas seinältä. Jälleen vailla suurempaa suunnitelmaa tai toteutustapaa. Viikkoa myöhemmin, kymmenen kompastelun ja epäonnistumisen jälkeen asettelin lautaset uusille hyllyille. Taustalle jääneen betoniseinän laastijämineen ja ruuvinreikineen maalasin vessan seinistä yli jääneellä maalilla. Hyllyn materiaalit ja maalit kustansivat 50e. 

Sähköasentaja sai kolmen kohdan ohjeistukseen; halpaa, hyvää ja vanhat virheet peittävää. Halusin ehdottomasti säästää silmääni miellyttävät välitilan vanhat laatat vaikka uusiminen ei montaa kymppiä olisi maksanut. Reiät, rikkoumat ja suurimmat virheet välitilassa on nyt meikattu huomaamattomiin. Asentaja teki priimaa työtä broilerkeittopalkalla.

Roikkuva, auki repsottava rungosta löystynyt, aiemman omistajan liimaama allaskaapin ovi sai tuekseen pätkän reunalistaa, uudet ruuvit saranoille ja magneetin runkoon. Lysti kustansi 1,95e. 

Kaappien vetimet ostin keväällä Ikeasta alle vitosen yhteishinnalla, pari euroa enemmän kustansi äärettömän näppäräksi todettu biojätepussia kantava kylpyhuoneosastolta löytynyt seinäteline.

Jääkaapin ja pakastimen korkeuseroa tasoittaa työpaikalta tuodut hedelmälaatikot. Ikivanhat ja tahraiset keittiöpyyhkeet sekä talouspaperin korvaavat vanhat sideharsot värjäsin mustalla pesukonevärillä. Vanhan Iittalan purkin pastilleille sekä tummanvihreän kukkaruukun löysin kirpputorin lahjoitettavien laarista, lasten aterimet säilyttävät kahvipurkit löytyi metallinkeräyksestä vuosia sitten. Vanha radion kannoin pari kuukautta sitten kirppikseltä 2e hintaan kärsittyäni katumusta tismalleen samalaisen myymisestä vuosi sitten kirpputorilla 20e. Marimekon palalaarista aikoinaan napattu metrinen pätkä toimittaa verhon virkaa keskisaumalla varustettuna ja väärin päin käännettynä. 

Pojan TrippTrapp on uutena ostettu, tytön muutamalla kympillä käytettynä. Keittiön pöydän vieressä olevat satavuotiaat numerotuolit napattu huutokaupasta 5e yhteishinnalla takavuosina. Keittiön pirttipöytä penkkeineen kustansi 10e, koivuinen hylly parikymppiä.

Keittiöni on nyt juuri niin täydellinen, kuin sen haluan olevan. Ei uutta, ei tusinatuotantoa. Vanhaa ja kulunutta materiaa, aitoa ja alkuperäistä. Haluan mennä illalla nukkumaan nähdessäni siistit tasot edessäni, poistettuani remonttien myötä ärsyttävät yksityiskohdat mielestäni. Raha ei tuo luokseen rakkautta materiaa kohtaan, kotiini päätyvän tavaran pitää tuntua sydämessä saakka.

Keittiön remontteihin on kulunut yhteensä alle 600e rahaa. Lisäämällä yhden nollan luvun perään olisin saanut paikalleen asennettuna uudet ulkomailla pinnoitetusta levystä valmistetut keittiönkaapit. Sydämeni sanoi ei ja lopputulokseen olen tyytyväinen. Keittiö ei ole enää liiaksi vinksin vonksin ja heikun keikun.

4 kommenttia:

  1. Monessa mielessä onnistuneita ratkaisuja ja valintoja oot tehnyt.
    Kuvissa oleva keittiö ei todellakaan vaikuta sellaiselta "ehdottomasti uusimisen tarpeessa olevalta". Taatusti on kodikkaampikin kuin kymmenkertaisella sinnalla kokonaan tusinatavaralla uudistettu.
    Mäkin olen viimeaikoina tehnyt löytöjä kirppisten ilmaislootista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienillä muutoksilla saa ihmeitä aikaan. Seuraava omistaja aikoinaan tehköön taas omat valintansa uusimisen suhteen. Tämä riittää minimalistille, jolla on tapana kuluttaa materia perusteellisesti loppuun ennen uuden hankintaa 😊

      Kun opettelee katsomaan kauneutta uusin silmin niin moni toisen hylkäämä saa mahdollisuuden.

      Poista
  2. Mä haluaisin tehdä vähän samaa ratkaisua meidän keittiössä, eli vaihtaa nuo ovelliset keittiönkaapit ainakin osittain avohyllyiksi. Nyt siellä on oven takana ihan turhan paljon astoita. Sellaisia joita ei olla käytetty eikä tulla käyttämään. Vois osasta luopua ja ne nätit sais hienosti esille, eikä tarvis siellä kaapissa piilotella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avohyllyssä ne ainakin häiritsee omaa silmää eikä voi ajatella, ettei kukaan muu niitä sekaisia kaappeja nää ;) Mä olen luopunut hirvittävästä määrästä astioita, esimerkiksi parista tusinasta Kartioita, täydestä Kultakeramiikan kahviastiastosta ja Iittalan viinilaseista. Tilalle on tullut 9 Nuutajärven lasia, eriparisia Teeman asetteja kirpputorilta ja kerrasta sydämeen menneet pilipaliviinilasit.

      Kaikki vaan kiertoon, jota kohtaan rakkautta hiemankin epäilee! :)

      Poista