On tullut kuunneltua radioa. Järkytyttyä tutkimustuloksista. Neljällä prosentilla 18-25-vuotiaista ei ole ainuttakaan ystävää. Ei ketään.
Tutkimuksen mukaan ihmisellä on keskimäärin 18 ystävää. Kuulostaa paljolta, kun puhutaan ystävistä. Itselläni moisia ehkä muutama, kavereita joukoittain.
Löytyy niitä, joiden kanssa mennään terassille, viihteelle. Niitä, joiden kanssa suuntaan metsään, järvelle, vaeltamaan tai nuotiolle istumaan. Tuttuja vuosien takaa, joiden kanssa satunnaisesti kuulumisen jaetaan. Toisia tapaan lasten kanssa, toisia yksin. Löytyy sinkkutypyköitä, aviossa olevia äitejä, eläkeikäisiä varamammoja, omia teitään kulkevia poikamiehiä, pariskuntia. Jokainen heistä on tavattoman tärkeä, omana itsenään.
Haluan opettaa lapsilleni avarakatseisuutta. Ystävyys, kaveruus ei katso kokoa, ei ikää, ei sukupuolta. Pidetään huolta toisistamme, erityisesti siitä syrjään jäävästä neljästä prosentista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti